Hyvät kuulijat, hyvät toverit

Kokoonnumme tänään Kalevankankaalle, punaisten muistomerkille, muistamaan Tampereella vuonna 1918 kaatuneita punaisia. He olivat työläisiä, nuoria ja vanhoja, äitejä, isiä ja lapsia,  tavallisia ihmisiä, jotka uskoivat oikeudenmukaisempaan maailmaan ja maksoivat siitä hengellään.

Sisällissota repi Suomen kahtia ja jätti jälkeensä valtavan surun ja haavan. Täällä lepäävien muistoksi meidän on sanottava ääneen: mikään yhteiskunnallinen ristiriita ei oikeuta ihmisarvon riistämistä, joukkoteloituksia eikä myöskään vaikenemista kärsimyksestä. Punaisten tarinaa vaiettiin liian pitkään. Mutta me emme siitä vaikene. Tampereella on vuosia tehty töitä sen eteen, että tässä haudassa olisi tänne haudattujen nimet. Tämä työ jatkuu edelleen. 

Työväenliike syntyi sorrosta ja puutteesta, mutta ennen kaikkea toivosta. Toivosta, että kaikilla olisi oikeus ihmisarvoiseen elämään, työhön, leipään ja rauhaan. Nämä arvot eivät ole kadonneet minnekään. Ne velvoittavat meitä yhä: vastustamaan eriarvoisuutta, puolustamaan niitä joilla puolustajia ei ole ja rakentamaan yhteiskuntaa, jossa ketään ei jätetä yksin. Me myös jatkamme sitä työtä mitä aikaisemmat työväenluokat ovat aloittaneet.

Sillä juuri tänä päivänä me kaipaamme toivoa enemmän kuin pitkään aikaan. Toivo on radikaalia ja se on yhteistä ja jaettuna se vahvistuu. Kun pidämme toisistamme huolta, toivo saa muodon: solidaarisuutena, rakkautena ja rohkeutena.

Hyvät toverit 

Vaikka politiikka on tällä hetkellä kylmäävän oikeistolaista ja kansakuntaa jakavaa ja eriarvoistavaa,  on vasemmisto historiallisesti joutunut ja pystynyt toimimaan moninkertaisesti vaikeimmissa olosuhteissa niin Suomessa kuin maailmallakin. Meillä on näyttöä miten olemme rakentaneet yhdessä maailman toimivimman yhteiskuntajärjestelmän, pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Meillä on myös kykyä uudistaa tätä järjestelmää, tehdä siitä ekologisesti kestävä sekä entistä demokraattisempi ja tasa-arvoisempi. 

Me tänään, kuten toverimme ennen meitä, uskallamme unelmoida maailmasta, jossa meillä on enemmän aikaa perheellemme ja läheisille, jossa emme yli kuluta maapalloa, jossa teemme vähemmän töitä, ihmisten ahneus on vain ikävä muisto ja maailmasta jossa vallitsee rauha. Rikkaiden loputtomat vaatimukset ja ahneus, epäonnistunut talouskuripolitiikka, nationalismi ja militarismi eivät kahlitse meidän kykyä unelmoida paremmasta tulevaisuudesta. Vaikka päällemme sataisi tuhkaa huomenna, istutamme silti tänään omenapuun. 

Muutokset eivät ole koskaan syntyneet yksilöistä vaan joukosta. Solidaarisuus ja järjestäytyminen ovat työväenliikkeen peruskivet  ja juuri nyt niitä tarvitaan taas. Tämä aika herättää vihaa, huolta ja epätoivoa, mutta meidän tehtävämme on kääntää ne yhteiseksi toiminnaksi, yhteiseksi vastavoimaksi. 

Hyvät toverit

Tänään muistelemme täällä vakaumuksensa puolesta kaatuneita, ihmisiä, jotka antoivat kaikkensa saadakseen oikeutta. Vasemmiston tehtävä on pitää huolta siitä, ettei enää koskaan tule sellaista tilannetta, että ihmiset kokevat aseisiin tarttumisen ainoaksi ratkaisuksi. Me rakennamme maailmaa, jossa kenenkään ei tarvitse kuolla sen puolesta, että saisi elää ihmisarvoista elämää. 

Eläköön vapaus, veljeys ja tasa-arvo aina ja ikuisesti. Hyvää vappua.