Kunnissa on hyvin erilaisia valmiuksia ja halua kohdata elämän ja ihmisten moninaisuutta. Yhdenvertaisuuden edistäminen ei kuitenkaan ole mielipidekysymys vaan lain velvoittama edellytys. Jos ei sitä osaa, siihen on saatavilla kyllä koulutusta. Jokaisen kunnan Suomessa on oltava sateenkaariystävällinen.

Alueilla, jossa konservatiiviset asenteet elävät yhä vahvoina, on erityisen tärkeää edistää naisten sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Naisen paikka ei ole enää keittiössä tai hiljaisena sovittelijana, eikä kenenkään ihmisen identiteettiä, sukupuolta tai rakkautta tulisi joutua selittelemään tai häpeämään. Silti Suomessa moni yhä pelkää tulla näkyväksi omana itsenään – koulussa, työpaikalla, omassa kylässä. Syrjintä ja vaikeneminen eivät ole vain menneen ajan ongelmia, vaan tätä päivää.

Suomen kunnissa, kouluissa ja palveluissa tulisi kysyä: tarjoammeko tilaa jokaiselle nuorelle kasvaa vapaana ja turvallisena? Onko meillä uskallusta murtaa kaavoja ja katsoa eteenpäin? Nuoret tarvitsevat aikuisia, jotka näyttävät esimerkkiä – jotka uskaltavat puhua ja puolustaa niitä, joita yritetään vaientaa. Kyse ei ole vain vähemmistöjen oikeuksista, vaan ihmisarvosta, jota mitataan sillä, kuinka haluamme murtaa syrjiviä rakenteita. 

Yhdenvertaisuus ei ole nollasummapeli, jossa toisen oikeudet ovat pois toiselta. Päinvastoin: kun jokainen saa olla oma itsensä, koko yhteisö voi paremmin. Se tarkoittaa vähemmän yksinäisyyttä, vähemmän syrjäytymistä, enemmän luottamusta ja turvallisuutta. Se tarkoittaa enemmän hyvinvointia, meille kaikille. Yhdenvertaisuus ei synny itsestään – se vaatii rohkeutta nousta näkyväksi siellä, missä hiljaisuus tukahduttaa.

Meillä on vastuu – ei vain äänestää tai keskustella, vaan toimia. Syrjintään puuttuminen aina, pienet teot, rohkeat sanat, näkyvät tuet – ne muuttavat maailmaa. Ja juuri täällä, juuri nyt, se on tärkeämpää kuin koskaan. 

Sitoudumme ylpeänä Setan ja Sateenkaariperheiden vaalitavoitteisiin. 

Virpi Karhu, Oulu

Minna Minkkinen, Tampere 

Silvia Modig, Helsinki