Vappupuhe 2022

Jyväskylässä 1.5.2022

Hyvät kuulijat

Hyvää vappua. Hyvää työväenliikkeen ja opiskelijoiden juhlapäivää. 

Nyt jos koskaan tarvitaan tilaa ja aikaa rakkaudelle. Nyt jos koskaan tarvitaan solidaarisuutta. 

Hyvät kuulijat

Vappu on työväenjuhla ja siksi puhun nyt työstä ja työntekijöistä. 

Tällä hetkellä julkisen alan työntekijät, kuten hoitajat, opettajat, laitoshuoltajat, sosiaalityöntekijät ja monet muut ammattilaiset taistelevat parempien työehtojen puolesta. Erityisesti katseemme ovat kohdistuneet sosiaali-ja terveysalan ammattilaisiin. Meidän aloillamme on meneillään merkittävä kriisi. Meillä ei ole riittävästi ammattilaisia ja työssä olevat ammattilaiset väsyvät ja vaihtavat alaa. 

Työskentelen itse sosionomina lastensuojelun laitostyössä. Olen nähnyt ja kokenut kuinka sekä toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin, että lyhytaikaisiin sijaisuuksiin on haasteita saada ammattilaisia. Nyt monella työpaikalla etsitään kuumeisesti kesäsijaisia, turhaan. 

Kun työkaveria ei löydy, me olemassa olevat työntekijät joustamme; teemme tuplavuoroja ja töitä vapaapäivinä. Me joustamme, koska työkaveria ei jätetä yksin. Tilanteen käsittämättömäksi tekee se, että kun toisiin työpaikkoihin ei saada rekrytoitua vakituisia työntekijöitä, niin samalla toisissa työpaikoissa määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan vuosikausia.

Henkilökunnan vähäisyys on hengenvaarallista. Jos sairaalassa ei ole hoitajia, ei siellä ole saatavilla hoitoa. Jos sosiaalityöntekijöitä ei ole, ei ole lastensuojelua. Ammattilaiset mahdollistavat sen, että ihminen saa tarvitsemansa palvelut ja hoidon, että hän saa sen hyvin ja mikä tärkeintä, hän pääsee itse vaikuttamaan hoitoonsa ja palveluihinsa. 

Sote-alan tilanteeseen vaikuttaa myös alan ammattilaisten eläköityminen. Kuntien eläkevakuutusyhtiön arvion mukaan kymmenen vuoden aikana eläkkeelle siirtyy noin 19 000 lähihoitajaa sekä 13 000 sairaanhoitajaa. Kokeneiden ammattilaisten lähtö vie mukanaan valtavasti ammattitaitoa. Tätä työvoimapulaa ei ratkaista pelkästään lisäämällä koulutuspaikkoja tai alentamalla kelpoisuusvaatimuksia. Alalle tarvitaan työehtojen ja -olojen remontti, jotta työssä olevat ammattilaiset pysyisivät alalla. Remontti tarvitaan, että ala houkuttelisi uusia työkavereita.

Kunnat ja osa hyvinvointialueista kuvittelevat, että ongelma ratkeaisi haalimalla Suomeen koulutettuja sairaanhoitajia ulkomailta tekemään hoiva-avustajan töitä. Hoivatyötä tekevien palkka ei kuitenkaan riitä perheiden yhdistämiseen. Eikä se taida olla edes tavoitteena. Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen perhe tarvitsisi 2600 euron kuukausitulot, jotta perheenyhdistämisen tuloraja täyttyisi.  Minun sosionomin palkkani ei yltäisi tähän. Me tarvitsemme maahanmuuttoa, mutta me emme tarvitse halpatyömarkkinoita. 

Sote-kolonialismi ei ratkaise hoitajakriisiä. Hyvä työehtosopimus ratkaisee.

Hyvät kuulijat,

Työelämäkysymyksiä ei ratkaista kuitenkaan vain työehtosopimuksilla. Tiedetään, että mielenterveysongelmat aiheuttavat valtavia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä työelämässä. OECD arvioi, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat 11 miljardia euroa. Työuupumus alkaa olla kansansairaus. Mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy sairauspäivärahan saamiselle ja Masennus on suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen.Uusliberalistinen politiikka on ajanut ihmiset väsymykseen ja voimattomuuteen. 

Erityisesti sosiaali-ja terveysalalle on pesiytynyt uusliberalistinen ajattelu. Työtä tarkkaillaan ja mitataan enemmän kuin ennen. Perustyön ohelle on tullut valtava määrä kirjaamista ja muita tehtäviä. Tämä markkinalogiikka ei toimi sosiaali-ja terveysalan työssä. Kiire ja uudenlaiset vaatimukset aiheuttavat osaltaan eettistä stressiä ja alalta pakoa.

Tämä suunta on muutettava! Yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat, eivät ole yksilön vika eikä niitä näin ollen voida ratkoa parantamalla yksilöitä, vaan parantamalla yhteiskunta. Me olemme aina tarvinneet toisiamme, yhteisöä. Tämä tarve on nyt voimakkaampi kuin koskaan. 

Onneksi juuri työnsä aloittaneet uudet hyvinvointialueet voivat purkaa tätä sote-palveluihin pesiytynyttä epäinhimillistä ajattelua. Se osaltaan on myös johtanut vaatimukseen omaisten suuremmasta hoivavastuusta. Se tarkoittaa, että ne ihmiset, joilla ei ole läheisiä ja jaksavia omaisia, saavat vähemmän hoitoa ja hoivaa. Tämä ei ole kestävää eikä inhimillistä.

On aika palauttaa sosiaali-ja terveyspalveluiden työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä ja palautettava kunniaan heidän ammattitaitonsa ja perustehtävänsä. Yhdessä hyvän työehtosopimuksen, riittävien resurssien ja toimivan esimiestyön kanssa sosiaali-ja terveyspalveluiden kriisi voidaan ratkoa. Se on pakko ratkoa. 

 

Hyvät kuulijat

Lakko-oikeus on perusoikeus. Muutama viikko sitten minulla meni aamukahvi väärään kurkkuun, kun kuulin suunnitelmista rajata laillista hoitajien työtaistelua vedoten potilasturvallisuuteen. Me alalla työskentelevät tiedämme, että potilasturvallisuus vaarantuu arjessa jatkuvasti. Teemme työtä liian vähäisillä resursseilla, heikolla perehdytyksellä ja liian suurella vastuulla. Miksi sosiaali-ja terveysministeriö ei ole puuttunut tähän potilasturvallisuutta vaarantavaan asiaan aikaisemmin? 

Etelärannan sikarikerhossa taputettiin käsiä lakko-oikeuden rajoittamissuunnitelmille. Oikeisto niin Suomessa kuin maailmallakin, on kautta aikojen halunnut rajoittaa työntekijöiden oikeuksia ja lakkovääntö on se perinteisin muoto.

Puheet lakko-oikeuden rajaamisesta ovat hyökkäys järjestäytynyttä työväenluokkaa kohtaan. Tänä keväänä olemme myös saaneet kuulla työnantajien lakon aikaisesta painostuksesta ja pyrkimyksestä murtaa lakkoja. Oikeus järjestäytyä ja oikeus lakkoilla ovat työntekijöiden perusoikeuksia. Me vasemmistoliitossa puolustamme oikeutta työntekijöiden järjestäytymiseen ja tarvittaessa työtaisteluihin. 

Ensi viikolla alkaa suurlakko. Opettajat, sosiaalialan ammattilaiset, varhaiskasvatuksen työntekijät ja useat muut julkisen alan työntekijät lakkoilevat Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa ja Rovaniemellä. Lakko kestää seitsemän päivää, 3.–9.5.2022. 

Me teemme nyt kuten pääministeri toivoi. Me naisvaltaiset alat menemme nyt lakkoon, jotta meidän juhlapuheissa arvokkaaksi kutsuttu työ saisi arvostusta myös tilipäivänä. 

Vasemmistoliitto kannattaa laajaa monivuotista palkkaohjelmaa julkiselle sektorille. Yhteiskunnan arvostuksen korvaamattoman tärkeätä työtä tekeville työntekijöille on konkretisoituva rahallisena panostuksena. Tammikuussa pidettyjen vaalien alla työntekijöille annetut lupaukset eivät saa jäädä pelkäksi sanahelinäksi.

 

Hyvät kuulijat

Tänä keväänä minä ja useampi muukin on kysynyt itseltään; olenko enään pasifisti? Moni on pohtinut uudestaan suhdettaan sotilasliittoihin, maanpuolustukseen sekä ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan. 

Haluamme suojella viattomia ihmisiä sotarikoksista ja kuolemalta. Onnistuuko se ilman aseita ja tykkejä? Meidän on tehtävä enemmän Ukrainan auttamiseksi ja Venäjän pysäyttämiseksi. Meidän on välittömästi lopetettava fossiilisten polttoaineiden ostaminen Venäjältä. Sillä länsimaista virtaa enemmän rahaa Venäjälle kuin Ukrainaan. Virta on käännettävä. Valtion on ohjattava valtion omistamia yrityksiä. 

Jo ennen Venäjän aloittamaa sotaa Ukraina on ollut yksi Euroopan köyhimmistä ja ylivelkaantuneimmista maista. Kansainvälisten lainoittajien sanelemat ehdot ovat johtaneet siihen, että maa on joutunut käyttämään vuosittain 10–15 % bruttokansantulostaan lainojen lyhentämiseen.

Ukraina tarvitsee riittävästi resursseja maanpuolustukseen, kansalaisten turvaamiseen, pakolaisten asuttamiseen ja infrastruktuurin korjaamiseen. Ukrainan kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat pyytäneet, että maan velat annettaisiin tässä kriittisessä tilanteessa anteeksi. Lainojen lyhennyksiin menevät rahat voivat auttaa Ukrainaa tässä ja nyt. “Meidän on autettava!”

Ukrainalaisille on annettava mahdollisuus puolustaa itseään ja jälleenrakentaa maansa sodan päätyttyä. Euroopan keskuspankin olisi ensimmäiseksi otettava vastuulleen Ukrainan lainojen lyhentämisen. Ukrainan ulkoinen velka vuoden 2021 lopulla oli yhteensä noin 130 miljardia dollaria. Tämä on vähemmän kuin yksi prosentti Euroopan Unionin vuosittaisesta bruttokansantuotteesta. Se olisi solidaarisuutta josta nyt puhutaan. Sinikeltaiset valot eivät riitä, on tehtävä konkreettisia tekoja. 

Hyvät kuulijat

Kansalaisilla tulisi aina olla oikeus päättää, miten he oman maansa puolustuksen järjestävät. Siksi pidän tärkeänä, että Natosta järjestettäisiin kansanäänestys. Itsenäisen valtion kansalaisilla tulee olla oikeus päättää valtion perustavanlaatuisista kysymyksistä, kuten valtiomuodosta ja puolustuksesta. Ihmiset, jotka sodan tullen joutuisivat tekemään työn ja jotka puolustaisivat maataan, tulee saada päättää siitä, miten puolustus järjestetään. 

Pidän tätä kansanvallan peruskysymyksenä.

Emme liikaa vaivaa kansalaisia kansanäänestyksillä. Kyllä jokainen äänestysikäinen joka maanpuolustustyön tekee, voi perehtyä ja pohtia, miten maansa puolustuksen haluaa järjestettävän. Näyttää ikävä kyllä siltä, ettei kansa ole vaatimassa päätösoikeutta tästä itselleen. Tämä on demokratian näkökulmasta huolestuttavaa. 

Mahdollinen Nato jäsenyys ei voi olla Suomen ainoa ulko-ja turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Tarvitaan edelleen ydinaseiden riisuntaa. Tarvitaan edelleen politiikkaa, jossa päämääränä on rauha, ei sota. Tarvitaan politiikkaa, joka tähtää yhteiskunnan turvallisuuden lisäämiseen. Se ei ole militarisointia, vaan se on panostusta koulutukseen, eriarvoistumisen poistamiseen, panostusta kansalaisten oikeuksiin ja demokratiaan. 

Samat tavoitteet rauhasta ja turvallisuudesta ja samat arvot tasa-arvosta, solidaarisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta voivat johtaa hyvin erilaisiin johtopäätöksiin turvallisuusratkaisuista. . Venäjä on arvaamaton naapurimaamme – olemme Natossa tai emme. Yhtäältä Nato voisi tuoda ennaltaehkäisevästi turvallisuutta, mutta toisaalta takeita ei ole mistään. Näin epävarmassa tilanteessa ei varmuutta ole meistä kellään. 

En edelleenkään ole Naton kannattaja, mutta en myöskään tule vastustamaan sotilasliittoon liittymistä. Arvioin, että se tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa luo Suomelle ja suomalaisille enemmän turvaa, kuin sotilasliiton ulkopuolelle jääminen. Voin myös olla väärässä. 

Olisinpa kuin Muumien Tuutikki ja voisin todeta, että “kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”. En kuitenkaan ole ja joudumme vielä pitkään elämään epävarmuudessa. 

Hyvät kuulijat

Maailma tuntuu olevan loputtomassa kriisissä. Sodat, ilmastokriisi ja pandemia tuntuvat lohduttomilta. Menemme kuitenkin aina kohti valoa, jos haluamme. Jokainen näistä kriiseistä on ratkaistavissa tekemällä parempaa politiikkaa. Tekemällä politiikkaa joka pysäyttää ilmastonmuutoksen ja tähtää reiluun siirtymään. Tarvitaan politiikkaa joka vähentää konflikteja maailmalla ja politiikkaa joka rakentaa rauhaa. Tarvitaan politiikkaa joka tähtää ympäristön ja ihmisten hyvinvointiin, eikä kasautuvaan harvainvaltaan. 

Lohtua ja armollisuutta löytyy jokaiselle eri asioista, mutta niitä voidaan myös luoda oikeudenmukaisella politiikalla. Tarvitsemme vasemmistolaista politiikkaa.  

Kuten puheeni alussa sanoin, näinä aikoina tarvitaan tilaa ja aikaa rakkaudelle. Nyt jos koskaan tarvitaan solidaarisuutta, niin maailmassa kuin toisiamme kohtaan. 

Hyvää työväenvappua!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.