Julkaistu Vasen Kaista verkkolehdessä 29.4.2026

Alihankintaketjujen karsiminen torjuu työntekijöiden riistoa 

Nykypäivän orjuus on osa tämän päivän suomalaista työelämää ja se on laajempi ilmiö kuin usein haluamme nähdä, ja joillakin aloilla niin arkipäiväistä, että siitä on jo muodostunut maan tapa. Moderni orjuus ei näy kahleina, vaan maksamattomina palkkoina (ilmastyönä), uhkailuna ja riippuvuussuhteina, joista voi olla mahdotonta päästä irti. 

Suomessa tapahtuvaa ihmiskauppaa ja työperäistä riistoa, esiintyy monilla aloilla: marjanpoiminnassa, rakennustyömailla, teollisuudessa, ravintoloissa, maataloudessa ja siivousalalla. Kyse ei ole yksittäisistä tapauksista, vaan rakenteellisesta ongelmasta, joka on saanut jatkua silmiemme alla. Kaupungit ovat merkittävä rakennuttaja. Siksi kaupungeilla ja kunnilla on myös mahdollisuus edistää orjavapaata työelämää. Yksi keskeinen menetelmä olisi puuttua alihankintaketjuihin. 

Pitkät ja monimutkaiset alihankintaketjut tekevät valvonnasta vaikeaa ja hämärtävät vastuita. Kun työ ketjuuntuu alihankkijalta toiselle, väärinkäytökset jäävät helposti piiloon. Rakennustyömaat ovatkin tutkimusten ja viranomaisten mukaan merkittävä työperäisen hyväksikäytön riskialue.  Kyse ei ole yksittäisistä poikkeuksista vaan rakenteellisesta ongelmasta. Tässä tilanteessa on naiivia ajatella, että vastuu toteutuisi pelkästään pääurakoitsijan hyvän tahdon ja ilmoituskanavien varassa, varsinkin kun ketjut voivat ulottua useiden portaiden ja jopa valtioiden yli

Kun työ ketjuuntuu alihankkijalta toiselle, syntyy tilanne, jossa kukaan ei lopulta näe kokonaisuutta. Palkkavarkaudet, työehtojen polkeminen ja työturvallisuuden laiminlyönnit voivat jäädä piiloon vuosiksi, vaikka rakennushankkeet olisivat julkisia ja verorahoin rahoitettuja.

Onneksi vaihtoehtoja on olemassa. Tampereella, kuten muillakin suurilla kaupungeilla, olisi mahdollisuus toimia rohkeammin ja vastuullisemmin.  Hyvä esimerkki löytyy läheltä, Norjasta.

Oslon kaupunki on ottanut käyttöön tiukat alihankintaketjujen rajoitukset julkisissa hankinnoissa torjuakseen työperäistä rikollisuutta ja työehtojen polkemista. Rakentamisessa, siivouksessa ja turvallisuusalalla on vuodesta 2017 lähtien sovellettu sääntöjä, joiden mukaan alihankintaketju saa sisältää enintään kolme tasoa: pääurakoitsijan ja korkeintaan kaksi alihankintaporrasta. Joissakin hankinnoissa Oslo ja muut norjalaiskunnat ovat menneet nyt vielä pidemmälle ja sallineet vain yhden alihankintatason.

Läpinäkyvyys on parantunut merkittävästi, sillä kun ketjut lyhenevät niin valvonta helpottuu. Viranomaisten on helpompi seurata palkkojen maksua, työehtojen noudattamista, työturvallisuutta ja verovelvoitteita. Samalla vastuu ei katoa ketjussa seuraavalle portaalle, vaan pysyy aidosti hallittavana.

Keskeistä Oslon mallissa on myös se, että kaikilta ketjussa toimivilta edellytetään samojen työehtojen ja sopimusvelvoitteiden noudattamista kuin pääurakoitsijalta. Tämä suojaa työntekijöitä, mutta myös rehellisiä yrityksiä, jotka kärsivät epäreilusta kilpailuasetelmassa niitä yrityksiä vastaan, jotka kiertävä kiertävät lakeja ja polkevat työehtoja. 

Norjalaisen Fafo-tutkimuslaitoksen selvitysten mukaan alihankintaketjujen rajoittaminen on lisännyt merkittävästi hankintojen läpinäkyvyyttä ja valvonnan tehokkuutta sekä vähentänyt monimutkaisiin ja epäselviin ketjuihin liittyviä riskejä. Myös toimialat itse ovat nähneet mallin toimivana keinona lisätä reiluutta ja avoimuutta julkisissa hankinnoissa.

Tampere on merkittävä julkisten hankintojen tekijä. Kaupungilla on sekä vastuu että mahdollisuus näyttää suuntaa. Oslon mallin soveltaminen Tampereelle ei poistaisi kaikkia ongelmia, mutta se olisi merkittävä askel kohti työelämää, jossa riisto ei ole rakenteellinen ominaisuus ja sääntöjen rikkovia yrityksiä ei kohdella silkkihansikoin. Tampere mainostaa itseään rohkeana, nyt olisi aika olla rohkea. Työperäinen hyväksikäyttö ei katoa puheilla tai ilmoituslomakkeilla. Se vähenee, kun rakennamme järjestelmiä, joissa valvonta on mahdollista ja vastuu todellista. 

Kolumnin inspiraationa oli  SDP:n valtuutetun Saana Kuusipalon aloite.