Kohti ratikkaa

Katuraitiotien eli ratikan rakentamista Tampereelle on suunniteltu vuosikymmeniä. Tänä keväänä saadaan viimein päätettyä asiasta. Umpiniskaista vastustusta on aina löytynyt mitä kummallisimmilla argumenteilla. Yleisin vastustamisen syy on raha ja oletus siitä, että tarvetta ratikalle ei ole.

Nykyisten suunnitelmien ja selvitysten valossa on tolkun ihmisen vaikea ymmärtää ratikan vastustamista. Tarve ratikalle on ilmeinen. Väki Tampereen alueella lisääntyy ja ihmisten liikuttaminen vain busseilla ei ole maailman tappiin asti mahdollista.

Ratikan rakentamisen on arvioitu olevan taloudellisesti järkevää. Sen on jopa laskettu tuovan lisää rahaa kaupunkiin maankäytön tehostumisen ja elinvoiman lisääntymisen myötä. Ratikka ei ole vain kulkuväline paikasta A paikkaan B, vaan sillä on laajempi positiivinen vaikutus alueeseen ja sen ihmisiin.

Suomalaisten eriarvoisuus ja väestöryhmien väliset terveyserot ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan ja niiden vaikutus yhteiskuntaan on kiistaton. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan joukkoliikenteeseen ja turvallisiin kevyenliikenteen väyliin satsaaminen vähentää terveyseroja. Terveyserojen kasvu on kallista, se ei ole eettisesti hyväksyttävää ja se ei palvele kenenkään etuja. Joukkoliikenteeseen panostaminen ei tietenkään itsessään ratkaise tätä asiaa, mutta on yksi painava lisänäkökulma siihen, miksi ratikka on järkevä rakentaa.

Ratikkaa perustellaan saavuttavuudella. Saavuttavuus tarkoittaa sitä, miten kätevästi jokaisesta kaupungin kolkasta päästään kulkemaan eri aluille. Heikko saavutettavuus eriarvoistaa asuinalueita ja pahimmassa tapauksessa luo epätoivottua kehitystä eli slummiutumista. Ratikalla ehkäistään alueiden eriarvoistumiskehitystä ja lisätään ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia palveluihin.

Joukkoliikennettä käyttävät eniten lapset, nuoret ja naiset. Ratikkaa vastustavat puolestaan eniten yksityisautoilevat miehet. Ratikka ei vie keneltäkään oikeutta ajaa omalla autolla, jos siihen on tarve ja halu. Ratikka kylläkin lisää joukkoliikenteen houkuttelevuutta sen kätevyydellä ja nopeudella.

Joukkoliikenteen valitseminen oman auton sijaan on aina ympäristöteko. On muistettava, että meillä on käsissämme vain yksi maapallo, jonka kantokykyä ihmiskunta tällä hetkellä kuluttaa yli varojensa. Politiikkaa on pystyttävä tekemään näkemällä elämää oman eliniän jälkeenkin. Ratikkaa ei rakenneta vain joukkoliikennettä tällä hetkellä käyttävien iloksi, vaan se on selkeä satsaus tulevaisuuteen ja tuleville sukupolville.

 

Minna Minkkinen

kaupunginvaltuutettu (vas)

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *