Iloista ja rohkeaa Ruovesi Pridea kaikille.
Pride on yhtä aikaa protesti ja iloinen juhla. Jokainen Pride-tilaisuus on yhtä arvokas ja merkittävä, oli mukana 50 000 ihmistä tai 5 ihmistä. Olemme osa maailmanlaajuista Pride-liikettä, jonka juuret ovat New Yorkin Stonewallissa. 1960-luvulla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kokoontumispaikkoihin kohdistui jatkuvaa häirintää ja väkivaltaisia poliisiratsioita. Lopulta yhteisö sai tarpeekseen. Kesäkuussa 1969 Stonewallin kapinassa ihmiset nousivat vastustamaan poliisin väkivaltaa ja syrjintää. Kapinan keskeisiin aktivisteihin kuuluivat muun muassa Marsha P. Johnson ja Sylvia Rivera. Yhdessä yhteisön kanssa he osoittivat, ettei epäoikeudenmukaisuutta tarvitse hyväksyä. Stonewallista kasvoi liike, joka tunnetaan nykyään maailmanlaajuisena Pride-liikkeenä.
Olen ikuisesti kiitollinen Sylvialle, Marshalle ja kaikille niille rohkeille aktivisteille, jotka asettivat oman turvallisuutensa alttiiksi taistellessaan yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta.
Vaikka voimme nimetä muutaman merkittävän ihmisen, jotka aloittivat Pride-liikkeen, on kyse kuitenkin aina joukoista. Joukot muuttavat maailmaa. Tämäkin Pride-tapahtuma on täällä, koska joukko ihmisiä päättivät ja järjestivät tämän. Ihmiset haluavat antaa oman aikansa ja energiansa yhdenvertaisuus ja ihmisoikeustyölle. Kiitos siis jokaiselle joka on ollut mahdollistamassa tämän Priden onnistumisen.
Pride-kausi on tänäkin vuonna tuonut mukanaan paljon iloa, yhteisöllisyyttä ja näkyvyyttä sateenkaari-ihmisille. Samalla sen varjopuolena on nähty huolestuttava määrä vihamielisyyttä ja häirintää. Hämeenkyrössä Pride-tapahtuman järjestäjä joutui pahoinpitelyn kohteeksi, Tampereella puolestaan Pride-kulkuetta turvannutta liikenteenohjaajaa kohti yritettiin ajaa autolla ja Vanhan kirkon seinälle ripustettua sateenkaarilakanaa yritettiin sytyttää tuleen, ja Akaassa sateenkaarihäiden turvallisuutta on jouduttu vahvistamaan erillisellä turvallisuushenkilöstöllä. En ole koskaan saanut niin törkeää kommentointia sosiaalisessa mediassa kuin tänä kesänä. Olen tehnyt ihmisoikeustöitä lähes 15 vuotta, ja tämä kesä on ollut poikkeuksellinen. Nyt näemme konkreettisesti, mitä tapahtuu, kun tasa-arvo ja yhdenvertaisuus alkavat ottaa takapakkia.
Kyse ei ole yksittäisistä sattumuksista vaan vakavista teoista, jotka kohdistuvat meihin sateenkaari-ihmisiin ja meidän oikeuksiin. Setan selvitysten mukaan häirintää, uhkailua tai ilkivaltaa esiintyy jopa puolessa Suomen Pride-tapahtumista. Vihamielisyys näkyy monin tavoin: vihapuheena, fyysisenä häirintänä, tapahtumien omaisuuden vahingoittamisena sekä tapahtumien näkyvyyden estämisenä. Lisäksi monet tapahtumajärjestäjät kertovat kohdanneensa poliittista vastustusta ja turvattomuuden tunnetta.
Samanaikaisesti julkisessa keskustelussa on nähty puheenvuoroja, jotka vahvistavat vastakkainasettelua. Esimerkiksi kansanedustajan julkaisema video, jossa Pride-lippu heitetään roskiin, lähettää vähättelevän viestin vähemmistöjä kohtaan. Myös ministeri Rydmanin Pride-kuukauden aikana esittelemä säästölista, jossa esitetään leikkauksia erityisesti sateenkaari- ja maahanmuuttajajärjestöjen tukiin, herättää huolta kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksistä.
Huolestuttava kehitys ei rajoitu vain Suomeen. ILGAn vuoden 2025 raportin mukaan useissa Euroopan maissa on viime vuosina hyväksytty tai valmisteltu lainsäädäntöä, joka heikentää sateenkaari-ihmisten asemaa. Raportti nostaa esiin myös sen, että vihapuheen yleistyminen ja normalisoituminen ovat yhteydessä viharikosten lisääntymiseen eri puolilla Eurooppaa. Kehitys ei koske vain sateenkaari-ihmisiä, vaan liittyy laajempaan ilmiöön, jossa demokraattisia oikeuksia ja kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa kavennetaan. Kyse ei ole enää yksittäisistä takaiskuista, vaan pidempään jatkuneesta poliittisesta suunnasta, jossa vähemmistöjen ja naisten oikeuksia pyritään järjestelmällisesti heikentämään. Tämä on aloitettu transihmisten ihmisoikeuksien rajaamisesta, mutta varmaa on, että seuraavaksi he yrittävät muiden vähemmistöjen oikeuksien rajaamista ja lopulta kaikkien oikeudet ovat vaarassa.
Tämän suunnan on muututtava. Jokaisella ihmisellä sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta on oikeus turvalliseen elämään, yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Syrjintä on laitonta ja sillä vakavuudella siihen myös tulisi suhtautua.
Tämä maa ansaitsee ja tarvitsee sateenkaaripoliittisen ohjelman. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jolta puuttuu valtionhallinnon laajuinen sateenkaaripoliittinen ohjelma. Ohjelman tavoitteena on turvata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeudet, parantaa hyvinvointia sekä ehkäistä syrjintää ja vihatekoja systemaattisesti eri hallinnonaloilla. Ohjelmassa tulee vahvistaa viharikosten tunnistamista, kirjaamista ja tutkintaa sekä madaltaa avun hakemisen kynnystä nykyisestä. En usko, että tämä hallitus siihen ryhtyy, mutta seuraavan on se tehtävä. Istuvan hallituksen on saatettava eduskunnan jo hyväksymä eheytyshoidot kieltävä lainsäädäntö viipymättä voimaan.
Yksi positiivinen teko on järjestää Pride tapahtumia muuallakin kuin isoissa kaupungeissa. Queer-joy eli sateenkaari-ilo on anteeksipyytelemätöntä iloa, aitoutta ja resilienssiä. Queer-joy ei ole vain kaupunkien etuoikeus, vaan oikeus joka tulisi toteutua joka päivä, jokaisessa maailman kolkassa. Maailma näyttää masentavalta, se on tulessa ja äärioikeisto nostelee päätään siellä sun täällä. Historia on kuitenkin opettanut meille, että mikään ihmisoikeuksien edistysaskel ei ole tapahtunut itsestään, eikä yksin kotona voivotellen. Muutokset ovat syntyneet silloin, kun tavalliset ihmiset ovat löytäneet toisensa, järjestäytyneet ja päättäneet rakentaa parempaa maailmaa. Jos Stonewallin ihmiset pystyivät muuttamaan maailmaa keskellä väkivaltaa ja syrjintää, me pystymme siihen myös.
Haluan, että jokainen sateenkaari-ihminen saa elää vapaana riippumatta siitä, asuuko hän Helsingissä, Eurajoella vai Ruovedellä, suuressa yhteisössä tai pienessä kylässä. Ihmisoikeuksien edistämisessä ei ole maaliviivaa – se on jatkuvaa työtä.
Pridea tarvitaan edelleen, koska emme ole vapaita ennen kuin kaikki ovat vapaita.
Suuresti ihailemani lestaadiolaisliikkeen sisällä toimiva aktivistijoukko Tarratoimikunta on julkaissut tarran, jossa lukee: ”Homous ei ole risti kannettavaksi vaan ilo elettäväksi.”
Ja niin se juuri on. Tämä ei ole taakka kannettavaksi. Tämä on iloa elettäväksi.
Iloista Pridea kaikille.