Mielipidekirjoitus julkaistu Aamulehdessä 30.12.2025
Nykypäivän orjuus on suomalaista työelämää läpileikkaava ilmiö. Se on laajempi kuin käsitämme ja joillain aloilla siitä on syntynyt jo maan tapa. Tietokirjallisuuden Finlandialla palkittu Paavo Teittisen Pitkä Vuoro kuvaa seikkaperäisesti Suomessa tapahtuvaa modernia orjuutta, eli ihmiskauppaa. Kirjan perusteella ihmiskauppaa ja työperäistä riistoa näyttäisi olevan hyvin laajasti eri aloilla työelämässä, kuten marjanpoiminnassa, rakennustyömailla, teollisuudessa, nepalilaisissa ravintoloissa, maataloudessa ja siivousalalla. Tämä ihmisten hyväksikäyttö ja riisto on ollut sallittua silmiemme alla. Työperäinen hyväksikäyttö helpottuu yhteiskunnassa, missä työntekijöiden asemaa heikennetään ja samalla työperäisestä riistosta ei olla kiinnostuttu. Ihmisten hyväksikäyttö koskettaa myös rehellisiä yrityksiä, jotka toimivat vastuullisesti.
Suomessa tapahtuva ihmiskauppa ei ole sattumanvaraista, vaan hyvin määrätietoista ja järjestelmällistä. Suomi ei ole pahantahtoisille toimijoille vaikea maa, päinvastoin. Sillä toimijat tietävät, että poliisi tutkii kunnolla vain harvoja ihmiskauppatapauksia ja ihmiskaupan uhrit jäävät usein vaille oikeuksiaan. Yleensä sanktio on se, että työnantaja joutuu vain maksamaan maksamattomat palkat. Ei varsinaista rangaistusta tai pahimmillaan pieni sakko.
Hyödymme ihmisten riistosta. Kaupan hevi-osastolla on tarjolla kotimaisia kurkkuja ympäri vuoden, lapsen koulu on joka päivä siivottu ja uusia taloja rakennetaan. Harva meistä tietää tämän hinnan tai haluaa ajatella sitä. Taustalla voi olla palkkavarkautta, kynnysrahoja, vapauden riistoa, väkivaltaa ja umpisurkeita työoloja. Arkemme hyvinvointivaltiossa ei voi perustua ihmisten riistolle.
On täysin sietämätöntä miten tämä tilanne on päästetty näin pitkälle ja tätä on katsottu läpi sormien vuosikymmenten ajan. Ihmiskaupan torjumiseksi on jo olemassa keinoja. Lisäämällä poliisien osaamista ja ihmiskaupparikosten tutkimisen priorisoinnilla rikoksentekijät saadaan vastuuseen. Lisäksi on vahvistettava sanktioita ja sakkoja lain rikkomisesta sekä annettava viranomaisille ja muille toimijoille paremmat valmiudet puuttua työperäiseen riistoon ja ihmiskauppaan.
Tavoitteena tulee olla, että Suomi ei enää ole maa, jossa ihmiskauppa on helppoa, vaan maa missä se on mahdotonta. Ihmiskauppaa ja työperäistä riistoa voidaan kitkeä kriminalisoimalla alipalkkaus, mahdollistamalla ammattiliitoille joukkokanneoikeus ja lisäämällä ammattiliittojen tiedonsaantioikeutta. Lisäksi on toteutettava hankintalain muutos, jotta pääurakoitsijalle tulee vastuu koko alihankintaketjusta. Näin kitkemme pois maan tavaksi muodostuneen riiston. Nykypäivän orjuus ei ole jossain kaukana vaan täällä. Niin kauan kuin suljemme silmämme, olemme osa ongelmaa.