Suomen harkinta irtautua Ottawan sopimuksesta on vakava muistutus siitä, kuinka nopeasti turvallisuuspuhe voi syrjäyttää sitoutumisemme kansainvälisiin sitoumuksiin.  Jalkaväkimiinat ovat aseita, jotka eivät tee eroa sotilaan ja siviilin välillä. Ne tappavat vielä vuosia konfliktien jälkeen – hiljaa, näkymättömästi ja usein täysin sattumanvaraisesti.

Eduskunnassa käytiin tiistaina 3.6. lähetekeskustelu Ottawan sopimuksesta irtautumisesta. Argumentteina käytettiin muun muassa sitä, että Suomen turvallisuustilanne on muuttunut. Se mikä kuitenkaan ei ole muuttunut on miinojen siviilien tappavuus ja Suomen kansainväliset velvoitteet suojella siviilejä konflikteissa.

Ottawan sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 2012, on kansainvälinen lupaus siitä, että siviilien henki on arvokkaampi kuin yksittäisen aseen taktinen hyöty. Sopimuksen humanitaarinen perusta ei ole vuosien saatossa kadonnut mihinkään. On kiistatonta, että miinat edelleen aiheuttavat kärsimystä ja ovat vaarallisia.

On huolestuttavaa, että keskustelussa miinojen palauttamisesta puhutaan paljon turvallisuudesta, mutta ei lainkaan lasten ja siviilien turvallisuudesta. Suomi on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka velvoittaa suojelemaan lapsia aseellisilta selkkauksilta ja takaamaan heidän oikeutensa elämään. Missä on tämä velvoite nyt, kun miinojen paluu halutaan toteuttaa kiireellä ja ilman kunnollista eettistä arviointia?

Vuonna 2011 hallituksen esityksessä todettiin, että jalkaväkimiinat voidaan korvata muilla puolustuskeinoilla. Onko todella niin, että vuonna 2025, teknologian ja puolustusteollisuuden kehityksen aikakaudella, olemme tilanteessa, jossa miinat ovat ainoa vaihtoehto? Vai onko kyse poliittisesta haluttomuudesta etsiä eettisesti kestävämpiä ratkaisuja?

Kansainväliset sopimukset, kuten Geneven sopimus ja Rooman perussääntö, velvoittavat suojelemaan siviilejä, myös silloin, kun se on vaikeaa. Ottawan sopimuksesta irtautuminen ei vapauta Suomea näistä velvoitteista. Se vain paljastaa, kuinka valikoivasti olemme valmiita niitä noudattamaan.

Jos Suomi todella haluaa olla kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien puolustaja, sen on pysyttävä Ottawan sopimuksessa. Miinat eivät ole puolustusratkaisu vaan ne ovat moraalinen ja inhimillinen epäonnistuminen.