Armollisuutta

Julkaistu Kansan uutisissa 7.11.2021

Armollisuutta rakenteisiin

Viime aikoina silmiini on pompahtanut usein kehotus olla itselleen armollinen. Kehotetaan olemaan nyt itselleen armollinen, koska on syksy,  pimeää ja kurjaa. Itsekin viljelen puoluetoiminnassa, töissä ja kotona kehotusta olla armollinen itseä kohtaan. Sai kehoituksista huomautuksen, aivan aiheesta,  eräältä some-seuraajaltani. Minua huomautettiin, että aika yksilökeskeistä sälyttää armollisuus vain yksilön tasolle. Näinhän se juuri on.

On vaikea olla armollinen itselleen jos on tehtävä kahta työtä, että saa maksettua vuokran ja ostettua leipää pöytään. On vähän vaikea olla armollinen itseä kohtaan jos joutuu vuosia taistelemaan hoidosta itselle tai läheiselle. On toden totta vaikea armollinen itselle tai ympärillä oleville jos on lopen väsynyt työssä. On vaikea olla armollinen itselleen, jos mikään mitä näemme ja koemme ympärillämme ei viesti armollisuutta.

Aikamme kuva on, että kaikki, jopa armollisuus on yksilön kehittymistavoite. Pitää vain osata olla armollinen ja rento, kyllä se elämä siitä sitten suttaantuu. Vaikka näen päivittäin töissä ja politiikassa, että armollisuus pitää saada myös rakenteisiin. Töissä nuoret väsyvät kohtuuttomien koulupaineiden ja itseohjaatuvuuden vaateiden edessä. On kohtuuton vaatimus nuorelle kaiken tämän päälle vielä opetella olemaan armollinen itseään kohtaan. Kyllä se on meidän aikuisten tehtävä luoda sellainen yhteiskunta, jossa nuoren on hyvä kasvaa. Meidän on esim. tehtävä koulusta sellainen, joka tukee nuoria, ei nujerra heitä.

On aika kohtuuton vaade vaatia armollisuutta itseä kohtaan, kun työuupumus ja mielenterveysongelmat ovat työelämän kansantauti. On tehtävä työelämästä  sellainen, jossa ei väsy ja pala loppuun. Joten korjaan aikaisempia sanomisiani. Ole armollinen itselle ja läheiselle, mutta ennen kaikkea vaadi sitä rakenteisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.